Rakennuksen paloluokka ratkaisee usein jo suunnitteluvaiheessa, mitä eristettä seinään, yläpohjaan tai julkisivuun ylipäätään saa käyttää. Omakotitalon rakentaja ei yleensä törmää tähän kysymykseen, mutta taloyhtiön julkisivuremontissa, rivitalon lisäeristyksessä tai kolmikerroksisen puukerrostalon suunnittelussa se tulee vastaan nopeasti. Kun ymmärrät, miten rakennuksen paloluokka ja eristeen oma luokitus liittyvät toisiinsa, vältät sen tilanteen, jossa tarjouspyyntö tehdään väärälle tuotteelle ja rakennusvalvonta palauttaa suunnitelmat.
Kaksi eri luokitusta, jotka sekoitetaan jatkuvasti
Paloturvallisuudessa puhutaan kahdesta eri asiasta. Rakennuksen paloluokka (P0, P1, P2 tai P3) kuvaa koko rakennuksen vaatimustasoa. Siihen vaikuttavat kerrosluku, korkeus, henkilömäärä ja käyttötarkoitus.
Rakennustuotteen palokäyttäytymisluokka taas kertoo, miten yksittäinen materiaali osallistuu paloon. Eurooppalainen asteikko kulkee A1:stä (ei osallistu paloon lainkaan) F:ään (ei luokiteltu). Luokkaan liittyvät lisäksi savuntuotto (s1-s3) ja palavat pisarat (d0-d2), eli merkintä on esimerkiksi A2-s1,d0 tai B-s1,d0.
Vanhassa Suomen rakennusmääräyskokoelmassa vaatimukset olivat osassa E1. Vuodesta 2018 alkaen niitä on säädellyt ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta (848/2017), mutta moni urakoitsija puhuu yhä ”E1-vaatimuksista”. Sisältö on pääosin samaa perua, joten termi elää.
Mitä rakennuksen paloluokka tarkoittaa käytännössä
P3-luokka koskee tyypillisesti enintään kaksikerroksisia pientaloja. Omakotitalossa eristevalinta on siksi varsin vapaa: myös E-luokan eristeitä, kuten EPS:ää, selluvillaa tai hamppueristettä, voi käyttää, kunhan ne on suojattu sisäpuolelta esimerkiksi kipsilevyllä ja liittymät on tehty oikein.
P2-luokka mahdollistaa puurakenteiset ja sprinklatut asuin- ja työpaikkarakennukset korkeammiksi. Siellä eristeen ja sitä suojaavan verhouksen yhdistelmä tarkastetaan huolellisesti, koska puurunko itsessään on palava.
P1-luokka on vaativin, ja siihen kuuluvat useimmat kerrostalot sekä suuret julkiset rakennukset. Ulkoseinissä edellytetään yleensä vähintään A2-s1,d0-luokan eristettä, ellei palavaa eristettä suojata riittävällä suojaverhouksella (esimerkiksi K2 30) ja ellei ratkaisua osoiteta muuten turvalliseksi. P0 tarkoittaa toiminnallista mitoitusta, jossa paloinsinööri osoittaa turvallisuuden simuloinnein.
Eristeiden palokäyttäytyminen materiaaleittain
Eristeet jakautuvat palon kannalta selvästi kahteen ryhmään. Mineraalivilla on paloturvallisuudessa ylivoimainen: Paroc-kivivilla on pääsääntöisesti luokkaa A1, ja Isover-lasivillat ovat tuotteesta riippuen A1 tai A2-s1,d0. Pinnoitetuissa villoissa, kuten tuulensuojapintaisissa levyissä, luokka voi pudota, joten tarkista luokitus aina juuri kyseisen tuotteen suoritustasoilmoituksesta.
Solumuovit käyttäytyvät toisin. EPS-polystyreeni (esimerkiksi Styrox) ja XPS ovat yleensä E-luokkaa. Polyuretaani (SPU, Kingspan) on suojaamattomana usein D- tai E-luokkaa, kun taas alumiinipinnoitettu PIR-levy voi yltää B-s1,d0:aan. Uretaanin savukaasut sisältävät palaessa myrkyllisiä yhdisteitä, kuten syaanivetyä, mikä on syy suojaverhousvaatimuksiin. Ohuen rakenteen eduista kerrotaan tarkemmin artikkelissa polyuretaanilevyn hintatasosta ja käytöstä.
Selluvilla ja luonnoneristeet ovat tyypillisesti E-luokkaa, vaikka palonestoaineilla käsitellyt sellutuotteet voivat saavuttaa paremman luokan. Ekovillan ja Termex Insulationin tuotteiden luokitus kannattaa tarkistaa tuotekohtaisesti.
Hintaero vaikuttaa valintaan merkittävästi. Lasivilla maksaa noin 3-8 €/m² 100 mm paksuisena ja EPS 5-10 €/m², kun PU-eriste on 25-45 €/m². Palavan eristeen edullinen hinta syödään usein suojaverhouksen ja lisätyön kustannuksissa.
Myytti: palamaton eriste tekee rakenteesta paloturvallisen
Yleinen ajatus on, että kun seinään laitetaan A1-luokan kivivillaa, paloturvallisuus on hoidettu. Näin ei ole. Rakennuksen paloturvallisuus perustuu osastointiin, ja osastoinnin heikoin kohta on lähes aina läpivienti, liittymä tai rako.
Kerrostalon porrashuoneen seinä voi olla täynnä palamatonta villaa, mutta jos sähköputken läpivientiä ei ole tiivistetty sertifioidulla palotiivisteellä, savu ja liekit leviävät viereiseen osastoon minuuteissa. Aiheesta lisää artikkelissa palotiivisteistä ja palotaskuista läpivienneissä.
Toisaalta myös palava eriste voi olla täysin hyväksyttävä P1-rakennuksessa, kun se on oikein suojattu. Perustusten ja maanvastaisen laatan alla oleva EPS ei osallistu paloon käytännössä lainkaan.
Yleisimmät virheet eristevalinnassa
Taloyhtiön julkisivuremontissa toistuu sama kuvio: hallitus pyytää tarjouksia ”ohuemmalla ja paremmalla eristeellä”, ja urakoitsija ehdottaa PU-levyä. Kuuden kerroksen kerrostalossa tämä tarkoittaa automaattisesti suojaverhous- ja palokatkovaatimuksia, jotka nostavat kokonaishintaa ja voivat muuttaa koko julkisivun ulkonäköä.
Tyypillisimmät virheet ovat:
Rakennuksen paloluokkaa ei tarkisteta ennen materiaalitilausta, vaan se selviää vasta rakennusvalvonnan kommenteista.
Tuotteen luokitus oletetaan materiaalityypin perusteella, vaikka pinnoite tai liima voi muuttaa sitä.
Tuuletusraon palokatkot unohdetaan julkisivussa, jolloin palo pääsee nousemaan raossa kerroksesta toiseen.
Palovillaa ja tavallista villaa käytetään ristiin, vaikka esimerkiksi savuhormien ja tulisijojen ympärillä tarvitaan korkeita lämpötiloja kestävää tuotetta.
Viimeisestä kohdasta kerrotaan tarkemmin artikkelissa palovillan käyttökohteista.
Näin ammattilainen etenee eristevalinnassa
Kokenut suunnittelija aloittaa rakennuksen paloluokasta, ei eristeestä. Kun paloluokka on selvillä, katsotaan rakennusosakohtaiset vaatimukset: ulkoseinä, yläpohja, osastoivat väliseinät ja julkisivun tuuletusrako. Vasta sitten verrataan energiatehokkuutta, U-arvoa (uudisrakennuksen ulkoseinälle 0,17 W/m²K) ja hintaa.
Seuraavaksi pyydetään eristekaupasta tai valmistajalta tuotteen suoritustasoilmoitus (DoP), josta palokäyttäytymisluokka näkyy virallisesti. Erikoistunut eristekauppa osaa yleensä kertoa, mitkä tuotteet ja verhoukset on testattu yhdessä, ja tämä säästää aikaa verrattuna rautakaupan hyllyyn, jossa tieto on harvoin saatavilla. Yleiset rakennustarvikkeet kuuluvat rautakauppavertailuihin, mutta palo- ja lämpöeristeet ovat eristekaupan erikoisalaa.
Paloeristysten ja osastoivien rakenteiden asennus kannattaa jättää ammattilaiselle. Virheellinen asennus voi lisätä paloriskiä olennaisesti, eikä vikaa näe valmiista pinnasta. Höyrynsulun ja ilmansulun yhteensovitus palokatkojen kanssa on samalla kosteustekninen kysymys, josta säädetään entisen RakMK C2:n linjojen mukaisesti.
Vanhoja rakenteita purettaessa on muistettava asbesti. Ennen 1980-lukua asennetuissa eristeissä, palosuojauksissa ja putkieristeissä voi olla asbestia, joten purkutyö edellyttää asbestikartoitusta ja tarvittaessa luvanvaraista purkua.
UKK
Mikä on omakotitalon paloluokka?
Enintään kaksikerroksinen omakotitalo toteutetaan tyypillisesti P3-luokassa. Siinä myös E-luokan eristeitä, kuten EPS:ää ja selluvillaa, voi käyttää, kun ne suojataan sisäpuolelta palosuojaavalla levyllä.
Saako kerrostalon julkisivuun käyttää polyuretaanieristettä?
Saa, mutta P1-luokan rakennuksessa palava eriste vaatii yleensä suojaverhouksen, palokatkot tuuletusrakoon ja suunnittelijan osoituksen vaatimusten täyttymisestä. Ratkaisu on hyväksytettävä rakennusvalvonnassa.
Mistä näen eristeen palokäyttäytymisluokan?
Luokka on ilmoitettu tuotteen CE-merkinnässä ja suoritustasoilmoituksessa (DoP), jonka valmistaja julkaisee verkkosivuillaan. Myyntiesitteen yleiskuvaukseen ei kannata luottaa.
Yhteenveto: paloluokka ensin, U-arvo sitten
Rakennuksen paloluokka rajaa eristevaihtoehdot ennen kuin hinta tai lämmöneristyskyky ehtii vaikuttaa valintaan. Pientalossa vapaus on suuri, kerrostalossa ja taloyhtiön julkisivuremontissa selvästi pienempi. Pyydä aina tuotteen suoritustasoilmoitus, tarkista suojaverhoustarve ja varmista, että läpiviennit ja palokatkot tehdään yhtä huolellisesti kuin itse eristys.